Raskaudestani

En tiedä kuinka montaa lukijaa todellisuudessa kiinnostaa raskauteni, mutta näin viimeisien odotuspäivien aikana sitä on mukava muistella kuljettua matkaa.

Meidän masuasukki on erittäin toivottu ja odotettu tapaus. En ole tähän hetkisen elämäni aikana kokenut niin suurta iloa kuin tehdessäni positiivisen raskaustestin. Olin kylläkin ollut jo viikon ajan vuoren varma siitä, että olen raskaana. En siis tehnyt yhtään ylimääräistä testiä "varmistellakseni" asioita, minä tiesin jo. Testi oli pikemminkin todiste herra K:lle siitä, että meille on ihan oikeasti tulossa pienokainen.

Ensimmäiset kuukaudet menivät raskauspahoinvoinnin merkeissä. En pystynyt syömään mm. banaaneja tai jogurtteja ilman, että oksensin koko vatsan sisällön samantien pois. En pystynyt laittamaan ruokaa, sillä jo raaka kana tuoksui vastenmielisen voimakkaalle. Jossain vaiheessa minun piti jättää lämmitetyt valmisateriat jäähtymään, jotteivät ne tuoksuisi liian voimakkaalta syödessä.

Emme saaneet tietää vauvan sukupuolta rakenneultrassa, joten vauvalle hankitut vaatteet ja tavarat ovat hillittyjä ja neutraaleja väreiltään. Vaatteita ja tavaroita on hankittu suhteellisen maltillisesti, mutta esimerkiksi alennusmyynneissä on ollut todella vaikea pidättäytyä ostamasta suloisia mekkoja tai liiviasuja. Vielä toistaseksi tällaiset vaatteet ovat jääneet kaupan rekkiin roikkumaan;)

Vauvamaha kasvoi raskauspahoinvoinnin vuoksi hyvin maltillisesti kesän ja syksyn aikana. Pahoinvoinnin hellitettyä olen pystynyt jo nauttimaan ruuanlaitosta ja ennen kaikkea syömisestä. Vauva on kuitenkin saanut kaikki tarvitsemansa rakennusaineet, sillä painoarvion mukaan meille on tulossa syliin sopiva nyytti. Vaikka vatsani näyttää hervottoman kokoiselta, huomautettiin äitiysneuvolasta ettei minuun itseeni ole kertynyt kiloja yhtään. Raskausvatsaani ei siis peitä rasvakerros.

Laskettu aika on 11.1.2012, mutta todennäköisesti vauva tulee syntymään aiemmin. Meillä on ensi viikolla äitiyspoliklinikalle varattu ultra-aika, jossa tarkistetaan vauvan koko ja päätetään mahdollisesta synnytyksen käynnistämisestä. Vauva itse on tuntunut tekevän tuloaan jo jouluaatosta lähtien.

Oloni on tälläkin hetkellä mainio, jaksan touhuta päivisin kaikenlaista ja pystyn kävelemään vieläkin suhteellisen pitkiä matkoja ison mahani kanssa. Olen selvinnyt koko raskaudesta oikeastaan hyvin vähäisin vaivoin, raskauspahoinvointia lukuunottamatta. Odotan jo innolla oman lapsen syliin saamista ja perhe-elämämme alkua.

Kuinka moni teistä odottaa lasta?:)