Ehkä sittenkin polkka...

Hiusten kasvatusprojekti on lähtenyt viimeinkin kunnolla käyntiin. Tukka on kasvanut, kiitos ravintolisien, hyvän ruuan ja raskauden. Tällä hetkellä tukka yltää lapaluiden alapuolelle, eli on juuri siinä taktisessa mitassa ettei hiuksia kestä pitää auki. Hiukseni ovat koko ajan joko ponnarilla tai nutturalla.

Vaikka olen mielissäni hiusten kasvusta, huomaan alitajuntaisesti miettiväni päinvastaista. Vasta hetki sitten pohdin, että viimeistään 40-vuotta täytettyäni siirryn lyhyihiin hiuksiin lopullisesti. Kuka oikeasti suunnittelee 20vuoden päähän tukkatyyliään? Ei kukaan! Mistä tämä siis kertoo? Alitajuntaisesti haluaisin leikata hiukseni lyhyiksi.



Nämä Eva Longorian polkkatukka-kuvat käyvät loistavana inspiraationa lyhyiden hiusten fiilistelyyn. Omasta polkkatukka-kaudestani on liian lyhyt aika, jotta voisin siihen taas palata. Tällaisesta jahkailusta ja tiettyjen hiustyylien fiilistelystä voi vain päätellä sen, että hiusten kasvattaminen on kerrassaan rasittavaa puuhaa!

Fiilisteleekö kukaan muu polkkatukkaa?;)